Ajattelin nyt aloittaa tämän blogin kirjoittelun tännekin. Onhan mulla toinenkin blogi, mutta tämän ei tartte olla sensuroitu, kun ei vanhukset tiedä tästä... Voin siis vihdoinkin kertoa, miltä musta oikeesti tuntuu! Kavereille voi kertoilla asiat niinkuin ne ovat.

Torstai-perjantai välisenä yönä lähdemme vihdoinkin lomalle Suomeen. On sitä odotettukin ja kauan! Saa hetkeksi heittää Teheranin tomut jaloistaan. Katsotaan sitten, jos syyskuussa on toinen mieli palata tänne. Tällä hetkellä ei hirveästi houkuttele paluu Iraniin. Pääsenpä nyt puhdistamaan keuhkoni tästä kaikesta p...sta mitä täällä leijuu. Ensimmäisen viikon nautin vaan Suomen puhtaasta ilmasta.

Meillä nämä päivät on tällä hetkellä hiukka jännät, kun odottelemme päästöstä mihin maahan sitä seuraavaksi mennään. Valitettavasti pahin on edessä ja siis paluu tänne vielä vuodeksi. Olisin ollut jo niin valmis jatkamaan matkaa johonkin muualle. Tänne ei vaan tunnu olevan muilla halukkuutta tulla, joten mieheni sitten haluttaisiin pitää täällä, kun on kerran saapunut. Ihmeen tervejärkistä sakkia siellä koti-Suomessa...

Onhan täällä talvet ihan hienot, kun on ilmakin kirkkaampi. Enimmät saasteet karkaa jonnekin muulle. Ja onhan tuo vuoristo, joka tuossa lähistöllä törröttää, aivan mahtavan näköinen talvipuvussaan. Että jotain hyvää tässäkin maassa.

Tänään haettiin kaksi uutta mattoa. Pitäähän sitä hankkia jotain paikallista. Mies kyllä tuumasi, että nyt saa Irani tavaran hankinta loppua. On meinaten tullut hankittua rukousmattoa, koraania, mattoja, rukoushelmiä yms. Isäntä ilmeisesti pelkää, että käännyn vallan muslimiksi näine hankintoineni. Ei pelkoa!

Loppuun on tietty pakko laittaa kevennystä... Isäntä kävi tänään kotona lounaalla ja kas kummaa, tuli varastettua hetki yhteistä aikaa, kun lapsetkin oli koulussa. On tää kotiäitinä olo vaan välillä kivaa!