Ollaan menossa tänään isännän kanssa kaksin syöpöttelemään japsiraflaan, kun vietämme "viimeistä" yhteistä iltaa ennen Suomeen lähtöäni. Isäntä sitä oli sitten ajatellut, että syömisten jälkeen vietetään sellaista romanttista viini/kynttilävalo-iltaa. Viimeinen viinipullo tuli juotua eilen kaveriporukalla, joten ei ole viiniä juotavaksi ja kynttilätkin on jossain laatikon pohjalla. Niinpä sitten sainkin päähäni, että kutsun meille ystäväpariskunnan iltaa istumaan ja siitähän se riemu repeää kotona! En ole edes saanut miehelle vielä kerrottua, että ei täällä mitään romanttista iltaa ole tiedossa tänäänkään. Siinähän sitten mököttää vieraiden aikana ihan rauhassa.

Mua niin ottaa välillä päähän tuo isännän yltiöromanttinen ajattelutapa. Tai tietysti se on niin, että miehisesti se ajattelee lämmittävänsä mua johonkin muuhun noine kynttilöineen ja viineineen... Ihan niinkuin se ei olisi oppinut näiden seittemän vuoden aikana, että jättää sen lämmittelyn sikseen - ei se onnistu kuitenkaan. Muutenkin olen sitä mieltä, että romantiikka/seksielämä on ihan yli arvostettua.

Tässä varmaan taas käy niin, että ylihuomenna suunnistan lentokentälle suutuspäissäni ja isäntä jää tänne mököttämään.