Onpahan on ollut viikko! Ollaan saatu vihdoinkin oma koti ja konttikin saapui. Nyt on sitten purettu tavaroita ja koitettu ostella huonekaluja. Viikonloppuna paastaan sitten muuttamaan! Viikko onkin mennyt autokuskina. Ensin lapset kouluun, isanta toihin, uudelle asunnolle laittelemaan tavaroita, vanhalle kampalle ruokaa laittamaan, lapset koulusta, laksyjen tekoa, isanta toista. Olenkin ollut joka ilta klo 20.00. nukkumassa. Heraankin sitten jo ennen viitta, kun alkaa tuo rukouskutsuhuuto kuulumaan. Kuwaitissahan noita moskeijoita on ihan joka kadun kulmassa ja kutsuhuuto onkin melkoisen kuuluvaa. Aamusta varsinkin kuulostaa kovin aavemaiselta...

Olen koululla odotellessani laittanut merkille, etta taalla hyvin monet perheet lahettaa lastenhoitajan hakemaan lapset koulusta. Niinpa siella rappusilla sitten istuskelen hoitajien kanssa. Ne harvat aidit jotka hakevat lapsiaan katselevat meikalaista kuin jotain outolintua! Eipa ole juttuseuraa loytynyt, ainakaan viela.

Olenhan ma taas ehtinyt eksymaankin taalla... Olin menossa kaymaan tuttavan luona, joka asuu itseasiassa melkoisen lahella meita. No loysin itseni taysin toiselta puolelta Kuwaitia jostain hemmetin satamasta. Ei muuta kuin auto ympari ja ettimaan oikeaa osoitetta. Vahan vaikea kuvailla mita siis oikein tapahtui, mutta lyhyesti havainnollistaen: matka oikeasti kestaisi n. 15 min. johon mina sain kulutettua n. 1,5 tuntia. Etta tallainen kuski taalla!

Laittelen taas uutta juttua, kun ennatan.