Olen nyt aloittanut taalla projektin - isolla P:lla. Eli toisin sanoen haen TOITA tosissani. TESin haastattelun pieleen meneminen ehka aiheutti sen, etta sisu kasvoi ja paatin ettei periksi anneta! Viime viikolla tapasinkin yhden paikallisen naisen (tama samainen joka toimi oppaanamme tuolla cultural tourilla), joka koittaa auttaa parhaansa mukaan tassa projektissa.

Olen laittanut aiemmin jo hakemuksia tuonne firmaan, joka varvaa myyjia kauppoihin. Lansimaalaisena on vain aarimmaisen vaikea loytaa toita tuolta alalta, kun eivat ota uskoakseen, etta myyjankin tyo kelpaa (yleensa myyjat taalla ovat aasialaisia). Laitoin myos hakemuksia noihin brittikouluihin opettajan apulaiseksi, mutta tuonne yhteen vain paasin haastatteluun ja kuinkas siina sitten kavikaan...

Nyt paatin kuitenkin siirtya omalle alalleni. Koulutukseltanihan olen siis ohjaaja ja toita Suomessa olen tehnyt tuolla saralla. Ne on ne asiakkaat jotka saavat vuodesta toiseen palaamaan samaan tyohon! Nyt siis yritan hakea tuolta saralta toita taaltakin ja unohdan nuo muut hairahdukset. Taallahan on paljon paikkoja ohjaajille, kunhan vaan loytaa oikeat paikat ja henkilot! Nyt siis olen loytanyt yhden ihmisen jolla on melko hyvat kontaktit paikkoihin. Loppu on sitten itsesta kiinni ja varaa englanninkielen unohtamiselle EI ole.

Nyt olen siina vaiheessa, etta suomalaistyylinen CV pitaisi saada paikalliseen muottiin. Tyotodistukset on vaaranlaisia ja ne pitaisikin saada Suomessa muutettua tarkemmiksi. Iranin vapaaehtoistyosta ei ole minkaanlaista todistusta ja niinpa sitten teinkin valokuvakirjan tuosta ajasta. Se sitten kulkee mukanani joka paikkaan.

Nahtavaksi jaa saanko ihmiset vakuuteltua, etta oikeasti pidan tyostani! Ja etta osaankin jotain... vaikka se englanti valilla takkuaakin.