Kerronpa teille eilisesta momentista...

Olin tulossa kotio leffasta ja oli pienoinen kiirus paasta perille, koska olimme menossa syntymapaivajuhlille. Piti siis ehtia suihkuun ja laittautuun jne. Kylla te naiset ymmarratte.

Paasen pihaan ja kuinka ollakaan... isanta ja lapset poissa. Mulla ei avainta kotio. Klo oli 17:30 ja klo 18:00 pitaisi olla jo syntymapaivilla. Isannalla eika pojalla tietenkaan puhelinta mukana. Odottelen ja odottelen. Tassa kohtaa jokainen voi vain kuvitella mita tuossa hetkessa ajattelin. Ei ole mitenkaan kaunista taikka painokelpoista tekstia.

Isanta kurvaa pihaan 17:45 ja vilkuttelee iloisesti. Mina en hymyillyt. Paasi jokunen kirosana. Isanta ei ymmartanyt, mista olen vihainen. Etta sellainen moment.