Aamusta lahdin viemaan esikoista rugbyreeneihin innokkaana aitina. Kentalle paastyamme huomasimme, etta eihan mitaan reeneja ole, kun on lomaviikko alkamassa! Kotio siita sitten saman tien. Onneksi tama reenipaikka sijaistee n. 15 min. ajomatkan paassa kotoamme.

Anoppi, appiukko ja mies mukaan seuraavaksi ja suuntasimme kohti The Avenuesta (ostoskeskus). Sisulla ravasin siella erilaisia kauppoja nayttamassa. Loysimme mm. aivan ihanan tunikan tyttarelleni - hinta KD181 (kerroppa kolmella, niin saat eurot). Jai sitten ostamatta.

Kavimme kauppakierroksen jalkeen syomassa mexicolaista roskaruokaa ja paalle jalkkarit ColdStonesta. Lahdin syomisten jalkeen nilkuttaan autolle ja muut poikkesivat viela hakemassa tuiki tarkean psp-pelin. Paasin autolle ja maha rupesi pitamaan melkoista kurinaa/murinaa. Soitto miehelle, etta autolle NYT mun on paastava kotio (minahan en yleisissa vessoissa kakkimassa kay). 150km/tunnissa kohti kotia ja pari lahelta piti tilannetta... Siina jo kanssa matkustajat pelkasi, itsellakin meinasi toki nousta paniikki, kun betoniauton kylki lahestyi. Onneksi ei osunut.

Vatsan tyhjennyksen jalkeen suuntasimme messualueelle. Taalla on menossa hajuvesi/korumessut. No eihan siella mitaan viela 13:30 ollut. Kaikki tekstit arabiaksi ja vartijat eivat puhuneet englantia. Pois sitten sielta. Huomenna aamusta uusi yritys.

Ilta on sitten mennyt rauhallisemmin ja pulssia lasketellessa.

Huomenna ohjelmassa 100 fils kauppojen kiertelya ja ehka ne messut jos se olis huomenna jo aamupaivasta auki...