Talta todellakin on tanaan tuntunut! Ystavani eilen auttoi ja toi minulle kainalosauvat, jotta paasen uloskin taalta neljan seinan sisalta. Sairaalassa unohtivat antaa moiset sauvat. Niinpa tanaan olen sitten mennyt pitkin ja poikin.

Aina puhutaan arabeista, etta ovat ylpeata kansaa jne. Tottahan se on, omienkin kokemusten kautta. Mutta tanaan olen myos nahnyt kolikon toisenkin puolen... Ensin kaupassa yksi nuori mies tarjoutui avustamaan meikalaisen autoon. Tasta tosin kieltaydyin ja kerroin, etta parjaan taman pienen matkan ihan yksin. Kiitin totta kai tarjouksesta. Iltapaivasta koululla, eras paikallinen nainen tarjosi autokyydin parkkipaikalta koulun portille (matka kepukoitten kanssa todella hankala). Taman tarjouksen otin enemman kuin ilolla vastaan! Koulun alueellakin ensimmaisen kerran kohtasin tanne "kuulumatonta" huomaavaisuutta. Ihan pienia eleita, mutta kuitenkin niin isoja juttuja niin minulle kuin heidan "maineelleenkin". Vaikka valilla ottaa paahan arjessa naiden ns. valinpitamattomyys, mutta kylla vain hadan hetkella heistakin loytyy inhimillisyytta.

Seuraavan kerran, kun taas tormaan (kirjaimellisesti) paikalliseen, niin toivon mukaan muistan myos taman toisenkin puolen heista...