Eilen se sitten taas palasi, HIEKKAMYRSKY nimittain. Johan sita oltiinkin sitten viime kevaan jalkeen ilman. Nenat tukossa ja kurkkua kuivaa. Toivottavasti kukaan meista ei taalla ollessa sairastu astmaan... Sehan on kovin yleista taalla.

Muuten taalla ollaankin hyvin hissukseen. Tanaan ystavani ilmoittautui tuovansa lapset koulusta, joten ei mun tartte lahtee konkkaamaan sinne. Ihan yes juttu, kun on ystavia jotka auttaa tarpeen tullen. Muistan yha edelleenkin Intiassa tapahtuneen sairaalareissun. Ilman teita ystavat (tiedatte kylla keista puhun) en olisi selvinnyt. Kun muistaisi itsekin olla aina tarpeen vaatiessa olla paikalla. Valimatka tosin talla hetkella haittaa...