Voisiko sen leikkauksen perua??? Ei ole tarvinnut pahemmin nukkua viime oina. Nyt jalka on antanut nukkua - ei ole ollut kipuja, mutta painajaiset leikkauksesta... Milloin heraan kesken leikkauksen tai muuten vaan menee kaikki pieleen. Jarjella ajatellen, eihan siina mikaan voi pieleen menna, mutta minkas teet kun omaat helvetin pahan laakarikammon. Huomenna illalla kirjaudun sisaan ja torstaina ulos. Eli jonkin aikaa blogitaukoa (ainakin nuo kaksi paivaa ).

Eilen sain kutsun tyohaastatteluun ja tanaan sitten olin siella. Tama on nyt taas naita vaatemyyjan paikkoja joita olen alkanut taas hakemaan.

Taallahan haastattelut tapahtuvat paakonttorilla, joka on todella sumppuisessa paikassa. Sain kuin sainkin parkkipaikan loydettya, tosin vartijasedan pienoisella avustuksella. Paakonttorilla sitten olikin ruuhkaa... Siella oli n. 50 henkea (kaikki aasialaisia ja jokunen paikallinen) + mina. Erotuinko jotenkin joukosta. Siella sitten seista torrotettiin ja meita kutsuttiin yksitellen haastattelukoppiin. Se koppi on todella pieni. Mahtuu just haastattelija ja haastateltava.

Tama ensimmainen haastattelija kysyi vaan tyypilliset, miksi haet ja milta tuntuu nahda maailmaa. Tolkutin sitten, etta toiveena olisi paasta jaamaan tanne, joten toita tarttis paasta tekemaan. Lupasi sitten kertoa toiselle haastattelijalle ja menin sitten takaisin odottamaan uudestaan siihen aulaan.

Toinen haastattelija esitti nama samat kysymykset kuin edellinenkin + mita paikkaa olen hakenut. Selitin sitten hanelle, etta mita paikkaa hain, johon han tuumasi, etta miksi. Ilmoitti samantien, ettei nae minua myyjana. Eika tule palkkaamaan minua. Kysyi sitten, etta kiinnostaisiko minua tyoskennella assistenttina jollekin jollain osastolla. Han haluaa lahettaa CVni eteenpain ja nyt sitten odottelen yhteydenottoa ja uutta haastatteluaikaa. Katsotaan tuleeko mitaan...

Huomenna onkin sitten vuorossa pakkausta. Pitaisi pakata pojille kamat Suomeen mukaan ja itselle pikkureppuun sairaalavaatteet yms.

Keskiviikkona pojat sitten lentaa. Onneksi taalta loytyi yksi ihana ihminen, joka sattuu lentamaan samalla lennolla kuin pojat! Han lupasi vahan katsella peraan. Nyt voin siis huokaista syvaan ja rauhoittua... ennen tiistai-aamun paniikkia.