Palataanpa ajassa viikon verran taaksepain. Maanantai-iltana kirjauduin sairaalaan sisaan, tarkoituksena saada nukuttua yo hyvin ja olla sitten aamusta virkeana leikkaukseen mennessa. Klo oli n. 22:00, kun paasin huoneeseen. Huone todellakin oli kuin hotelliin olisi mennyt. Sangyn vieressa oli ns. oleskelutila sohvineen yms. tyko tarpeineen...

Isanta oli niinkin ystavallinen, etta saatteli mut ihan huoneeseen saakka. Sitten jainkin yksinani katteleen tv:ta. Jossain vaiheessa torkahdin ja herasin, kun hoitajat tuli mittaileen verenpainetta ja kuumetta. Klo 1:30 tulivat sitten laittamaan mulle tippakanyylia. Arvatkaa, tarttiko nukkua silmallistakaan sen jalkeen! Ma en vaan jostain syysta osaa nukkua jos mulla kanyyli kadessa...

Aamusta n. 7:00 nukutuslaakari tuli tapaamaan. Kysyi sitten lopuksi, etta onko mulla jotain kysyttavaa. Ainoa asia joka mieltani kaihersi oli se etta, eihan vain mitenkaan ole mahdollista etta heraisin kesken leikkauksen?! Seta lupasi mulle pitaa mut nukutuksessa koko toimenpiteen ajan. Voisin siis ottaa ihan rennosti.

8:00 aikaan mulle tuotiin sitten sellainen pieni sininen pilleri ja hoitaja sanoi, etta puolen tunnin paasta voi tulla vahan sekava olo. Vartin paasta mut siirrettiin alakertaan johonkin huoneeseen. Viimeinen muistikuva oli, etta nukutuslaakari tuli kolmen eri ruiskun kanssa ja... herasin samasta huoneesta jossa olin nukahtanutkin.

16:00 aikaan mua lykattiin sitten omaan huoneeseen sinne 12. kerrokseen.

Jossain vaiheessa tuli perheeni mua kattomaan, mutta olivat sitten lahteneet aika pian pois, kun en ollut pysynyt hereilla. Tasta paivasta ei hirveesti kerrottavaa ole, kun en muistakaan mitaan...

Seuraavana paivana tuli kaymaan joku diettilaakari tuomaan jotain kahden viikon ruokalistaa, jota pitaisi kotona noudattaa. Nyt kun ei saisi missaan nimessa paino nousta. Helpommin sanottu kuin toteutettu tallaiselle herkkuperseelle!

Sain myos sellaisen kavelytelineen, jolla piti koittaa kynkkia vessaan. Itku paasi, kun tuntui ettei voimia ole mihinkaan. Sisulla sitten hypittiin. Tosi kivaa menna vessaan kahden hoitajan avustamana ja sitten jaavat viela siihen ponton viereen vartoomaan! Missa yksityisyys??? Voisi se pissa tulla helpommin, kun ei ole yleisoa...

Jaita, jaita ja jaita. Tama naiden kylmapuristuslaite oli todella hyva! Tosin sita ei osannut laittaa kukaan hoitajista kunnolla. Ainoastaan laakari osasi laittaa sen niin, etta kylmeni ja puristi.

Naista huoneen merinakoaloista ei ihan hirveesti paassyt nauttimaan niiden kahden vuorokauden aikana, jotka sairaalassa vietin.

Nyt siis kotona ja tanaan tuntuu olevan ensimmainen lahes kivuton paiva... Josko tassa pian paasisi golfaan.