Sain tuossa pari iltaa sitten jonkun ihme kohtauksen. Yhtakkia sattui rintaan aivan mielettomasti ja hengittaminen tuntui kivuliaalta. Meni sitten parin tunnin jalkeen ohitse. Aamusta heratessani ensimmainen ajatus oli: "Luojan kiitos, olen viela hengissa...". Ehka ensimmaisen kerran elamassani todella pelastyin, ettei seuraavaa paivaa nae.

Vein lapset kouluun ja ajattelin, etta kayn laakarilla varmistamassa kaiken olevan kunnossa. Oli kuitenkin viela hieman ihmeellinen olo. Paasin laakarille ja sehan pisti mut sydankayralle ja ilmoitti, etta ottavat osastolle. Mina siina sitten jarkkaamaan lasten hakuja koululta yms.

Osastolle paastyani, sydan ultrattiin ja otettiin kasa verikokeita. Kaikki ok. Valkosolut hieman koholla ja laakari sanoi, etta epailee polvessa olevan tulehduksen. Antibiootti aloitettiin ja samalla verenohennuslaakitys. Ja joku muukin laakitys vatsavaivoihin. Laakari epaili tassa vaiheessa olevan kyseessa jonkunlaisen ruuan takaisinvirtauskohtauksen...

Yon vietettyani sairaalassa paasin kotio. Pussillinen laakkeita mukaan. Aamusta lahdin viemaan poikia rugbyreeneihin ja yhtakkia rupesi vuotamaan verta vanha pistoskohta kasivarressa. Muutenkin tuli huono olo ulkona (tosin siella oli kuuma, etta luulen sen osittain johtuneen siita). Lahdin kotio ja menin nukkumaan ja herasin vasta iltapaivalla klo 5.

Seuraavan yon nukuin myos ihan hyvin. Tanaan on taas tullut se puristava tunne tuohon rintalastan alle. Ja hengittaminen on taas sellaista nieleskelevaa. Huomenna joudun menemaan takaisin sairaalaan, kun tekevat viimeisen kokeen. Varjoainekuvaavat keuhkot. Haluavat tarkistaa ettei vaan ole mitaan tukoksia siella.

Kaikkea sita joutuu kokemaan...