Eilen kavin vatsan tahystyksessa. Olin lukenut ihan positiivisia juttuja tuosta toimenpiteesta, mutta silti yo meni vahan huonosti. Aamusta harjoittelin syvaan hengittamisia.

Ystavani tuli hakemaan sovittuna aikana ja kadet hikoillen astelin sairaalaan. Ystavani koitti kovasti rauhoitella. Inhoan sairaaloita ylipaansa ja erityisesti ahdistusta aiheuttaa jo pelkat verikokeiden ototkin saati muut toimenpiteet...

Meidat siirrettiin siita odotustilasta paivasairaalan puolelle ja laitettiin makaamaan petiin. Ennen sita paino tsekattiin ja tsadaa... -12 kg!!! Jippii!!! Seuraavaksi laitettinkin sitten tippakanyyli taas kateen. Taalla sairaaloissa tuntuu olevan ihan vakio tuo tippakanyylin laitto. Ja hitto, etta ma inhoan sita!!

Sitten mut karrattiin toimenpidehuoneeseen. Happiviikset nenaan ja sitten odoteltiin laakarin saapumista. Aika tuntui kuluvan T-O-D-E-L-L-A hitaasti...

Laakarin saavuttua mut kaskettiin vasemalle kyljelle ja tati rupesi laittamaan jotain ainetta siihen kanyyliin. Herasin toimenpidehuoneen ulkopuolelta.

Pelkasin ihan turhaan!! Enhan ma tajunnut, etta taalla nukutetaan ihan vakiona tallaisissakin toimenpiteissa. Olen sen aina tiennyt, etta paikalliset eivat halua/pysty kokemaan minkaanlaista epamukavaa oloa ja sen vuoksi taalta saa todella helposti nukutuksen. Mutta, etta tassa vakiona. No, en valita. Olin ihan tyytyvainen. Mutta, edelleenkaan en osaa kertoa minkalainen toimenpide se on tai, etta milta tuntuu, jos joku kysyy.

Diagnoosi: avoin mahansuu ja NERD