Toissa päivänä täällä oli vähällä alkaa III. maailmasota. Firma ilmoitti, etteivät maksa meidän vuokria enää ja siitähän tämä nainen innostui! Eipä muuta kuin marssin mieheni kanssa päätoimistolle ja ilmoitimme, että shekki tänne ja emme poistu ennen kuin se helvetin shekki on kädessä. Kävin sitten haukkumassa muutamat ihmiset siellä (mm. tyttö, joka hoiti meidän viisumit). Yksi mies menetti kasvonsa, kun eihän täällä sovi, että nainen huutaa miehelle ja varsinkin, jos ääliön alaiset on paikalla. Saatiin loppujen lopuksi shekki neljän tunnin odottelun jälkeen.

Mies poistuu täältä ensi kuun loppu puolella ja minä lasten kanssa marraskuun puolessa välissä. Vielä on auki, että mihin mennään. Sopimus täällä joka tapauksessa päättyy ja viisumiongelmien takia emme harkitse tänne jäämistä (ja muutkin asiat täällä näköjään käy hankalaksi). Lapsia toki harmittaa, kun kaverit ja koulu jää tänne. Uskon kuitenkin, että kyllä ne pärjää oli seuraava maa mikä tahansa...

Olen nyt sitten aloittanut pikku hiljaa pakkaamisen. Tavaraa tuntuu vaan olevan aivan helvetisti...