Saavuttiin toissa yona. Eilinen meni autolla ajoa opetellessa (mika ei todellakaan ole ihan easy juttu taalla) ja nukkuessa. Tanaan uskalsin lahtea lasten kanssa pienelle kavelylle lahimaastoon ja onneksi lapset oli mukana, muuten olisin ollut hukassa. Olin jo kavelemassa talomme ohi, kun nuorimmainen kysyi, etta eikos aiti tuo ole meidan koti... Tunnetusti olen huono suunnistaja.

Huomenna olisi tarkoitus uskaltaa lahtea viemaan miesta toihin autolla ja palata yksin takaisin kotio. Hieman jannittaa... Yleensa tykkaan ajaa autoa, mutta nyt on tuo kynnys ajeluun todella suuri! Pari lahella piti tilannetta jo ollut. Navigaattorikin autossa on, mutta en oikein ymmarra sita (puhuu toki suomea mutta silti jokin sanavalinnoissa tokkii). Onneksi tama on pienehko kaupunki, etta jotenkin sita aina kotio paasee. Viela kun saisi jotenkin kierrettya nuo liikenneympyrat. Muuten taalla ajelisi ihan helposti, mutta kun noissa ympyroissa ihmiset hyokkii ihan miten sattuu. Saisi olla silmat selassakin! Jopa Intian liikenne oli jotenkin helpompi.

Lapset on jokseenkin turhautuneita, mutta luojan lykky sunnuntaina alkaa koulu!!!!!!!!