Olen siis aloittanut tyon hakemisen. Tai aloittanut ja aloittanut. Lahettanyt sopivin tilaisuuksin CVta menemaan. Eilen sitten klo 19 tuli ilmoitus ensimmaiseen tyohaastatteluun talle paivalle. Tanaan sitten menin taristen klo 10 (tekstiviestissa oli ilmoitettu tama kellonaika) paikan paalle. Meita oli siella 7 naista, joista mina olin ainoa lankkari - muut olivat aasian maista. Tiedan, etta aasialaiset on aikas hyvassa huudossa tyomarkkinoilla, joten hieman tuli rimakauhu... Tunnin odottelun jalkeen tultiin kyselemaan CVta. Mina siihen sitten nolona, etta eihan mulla moista kun lahetin sen teille meilitse. Niinpa tati kavi sen tulostamassa ja asia oli ihan ok. Seuraavaksi mut pyydettiin haastattelukoppiin ja siella oli sitten paikallinen seta vastassa. Hetken han siina jankkasi, etta mistas maasta rouva mahtaa olla ja mita taalla Kuwaitissa mahdat tehda. Hymyssa suin siina sitten kertoilin mista, miksi ja kuinka kauan. Ja oikeasti, mulla oli KOKO haastattelun ajan sellainen todella typera hymy naamalla! Mahtoi seta ajatella, etta mikas tata rouvaa nyt niin hymyilyttaa. No, haastattelu meni siis muuten ihan hyvin, mutta sitten jouduin osoittamaan typeryyteni - en kuullut firman nimea johon myyjaa haettiin ja niinpa jouduin kysymaan hanelta, etta mista on kyse. Olinko hiukka TYHMA! Lopuksi han sitten kysyi multa, etta onko mulla jotain kysyttavaa. Ainoa minka sain kaikelta jannitykselta suustani: "When I can start??" Jannulla meni hetki ennen kuin sanottua, etta: "ok voisin sinut palkata vaikka heti, mutta taytyy konsultoida muitakin." Viikon sisaan pitaisi siis odotella saanko paikan vai enko saa. Omasta mielestani tein kylla niin typerat mokat, etta taitaa paikka jaada saamatta...

Olen yrittanyt nyt paivan ajan miettia, etta mitas sitten jos saankin paikan?! Haluanko sita oikeasti ja lapsetkaan ei olleet kovin tyytyvaisia tahan mahdollisuuteen. Tiedan, etta voisin ihan hyvalla omalla tunnolla puolivuotta vaikka kokeillakin (tyovoimaa taalla on tarjolla yllin kyllin). Mutta miten kaytannossa... Isanta on puolet viikosta Bahrainissa, joten miten ma hoidan tyon ja lapset siina ohi mennen. Taalla se ei kuitenkaan ole ihan niin yksinkertaista kuin Suomessa. En nyt ajatellut ihan hirveasti paatani vaivata moisella, odotellaan nyt ensin sita tarjousta jos sita ikina tuleekaan.