Jos nyt tekisi pienimuotoisen matkakertomuksen tasta yllatyksellisesta kaupungista. Mehan tilasimme matkan kahden paivan varoitusajalla ja kyseisesta paikasta ei ollut mitaan tietoa. Seuraavana aamuna suuntasimme kirjakauppaan hakemaan Berlitzin matkaopas ja kartta. Itsellani oli hieman skeptinen fiilis koko matkasta, mutta mutta, kaupunkihan osoittautui mielettomaksi paikaksi.

Kaytan nyt naita samoja kuvia, jotka loytyy tuolta valokuvablogini puolelta, mutta aukaisen naita kuvia nyt hieman...

Hotellimme sijaitsi metroaseman ylapuolella, eli kulkuyhteydet keskustaan oli mita mainioimmat. Kerrankin onnistuin hotellin valinnassa nappiin ja ihan vahingossa!

Saat suosivat meita myos. Ei paahtavaa aurinkoa, eika hirveita rankkasateita. Meille juuri sopivaa kelia! Taisi olla ylakerran ukkoon suhteet kunnossa.

Tallakin reissulla heti ensimmaisena paivana hyppasimme turisti-kiertoajelulle. Suosittelen noita kiertoajeluita. Nakee heti ensimmaisena paivana lyhyella ajalla lahes tulkoon koko keskustan. Loytaa sitten helpommin ne itsea kiinnostavat paikat myohemmin. Varsinkin tallainen urpo joka eksyy joka risteyksessa...

Satuimme vahingossa tormaamaan vanhaan teatterirakennukseen, jossa olikin illalla viimeinen Mozartin Don Giovannin parhaat -esitys. Niinpa ostimme liput viivyttelematta ja illalla suunnistimme konserttiin. Laulut olivat saksaksi. Kielitaidottomana en ymmartanyt sanoista mitaan. Onneksi laulajat olivat niin osaavia, etta kielitaidotonkin paasi jyvalle, kun he esittivat sen todella upeasti! Ilmeilla ja eleilla saa paljon asioita selvitettya.

Pakkohan se on myontaa, etta tulihan niita kuuluisia tsekkilaisia oluitakin maisteltua. Ne vaan tuppasi olemaan sen verran tuhteja, etta yksi tuoppi riitti ja silti tuntui, etta tuliko otettua liikaa. Hyvia ne olivat! Ja se ruoka!!!! Taalla possuttomassa hiekkalaatikossa asuessa sita vaan oppii nauttimaan elaman pienista iloista...

Yhtena paivana hyppasimme sitten junaan ja suuntasimme nokkamme kohti Kutna Horaa. Kavimme katsomassa luukirkon, kidutusmuseon ja jonkun isomman kirkon. Olihan ihan mielenkiintoinen paikka.

Pariin torniinkin kiipesimme ja onneksi tama tehtiin. Nakymat oli mahtavat! Meinasi kylla usko valilla loppua, kun puuskutettiin rappusissa...

Yhtena paivana kavimme myos Terezin kaupungissa tai lahinna siella keskitysleirilla. Tutustuimme myos Ghetto museoon. Siella tuli jotenkin sanaton olo. Varsinkin sen yhden seinan edessa siella museossa, jossa oli leirilla olleiden lasten tekemia piirrustuksia. 

Suosittelen tutustumaan Prahaan ja yleensakin tsekinmaahan.