Koulullamme jarjestettiin pienimuotoinen TOEFL -valmennuskurssi. Paatin sitten itsekin osallistua siihen vaikken tiedakaan tulenko koskaan suorittamaan kyseista koetta. Kurssi kasitteli kirjoitus-, lukemis- ja kuuntelemisosiot. 

Mita tasta sitten sain... Hyvat ohjeet esseen kirjoittamiseen. Opin myos (vahingossa) ihan uuden tavan lukea sanomalehtia. Nama nain paapiirteissaan.

Edelleenkaan en tieda haluanko kyseisen kokeen suorittaa, mutta kynnys on tosin matalempi. Ennen pelkasin tuota koetta, etten pystyisi sielta pistettakaan saamaan. Nyt olen hieman erimielta - ehka sielta piste tai toinen voisi tullakin!

Ennen ulkomaille muuttoahan mina en puhunut englantia. Toki pystyin yksinkertaisia asioita selvittamaan ja ymmarsin puhetta kohtalaisesti. En vaan koskaan halunnut puhua englantia ja pelkasinkin kovin mokaamista. Vielakaan en mielellani puhu suomalaisten lasnaollessa englantia.

Nykyaan polisen sujuvastikin englantia, tosin sanajarjestyksesta ei hajuakaan ja taivutusmuodotkin on sielta sun taalta. Ei naa muut varmaan kaikesta tolkkua saa, mita koitan selittaa, mutta olen tarkeimmat asiat ainakin saanut selitettya.

Jaahas ja nyt taas se ajatus katosi. Kai mulla oli jotain tarkoitus talla kirjoituksella kertoa, mutta en enaa tieda mita... Onkohan musta tulossa vanha?! Joka tapauksessa, tallaista pohdintaa tana paivana hiekkalaatikolla...